Oma koti kullan kallis

Tutkailin Espoon asuntojen keskimääräisiä myyntihintoja. Vuoden 2016 viimeisellä neljännekselle
kallein asuma-alue oli Tapiola, neliöhinta 4709 euroa/neliömetri. Tapiolan hintoja nosti tietenkin metro, jonka vuoksi Tapiolaan on myös rakennettu runsaasti uusia kerrostaloja. Seuraavina listalla olivat Otsolahti, Westend ja Haukilahti. Ensimmäinen asuinalue, jossa keskimääräinen neliöhinta on alle 4000 euroa oli Pohjois-Leppävaara. Se oli myös ensimmäinen, joka ei sijaitse metron vaikutusalueella.

Espoossa oli vuoden 2016 alkaessa himpun verran alle 270 000 asukasta ja vunna 2026 asukkaita ennustetaan oleva jo 308 000. Asikasluku lisääntyisi vuodessa noin 3900 asukkaalla, kuitenkin niin, että kymmenvuotiskauden alkupuolella asukasluvun lisäys olisi yli 4000 asukasta vuodessa.

Espoossa asui lähes 73 000 perhettä vuoden 2016 alussa. Näistä perheistä 42,6 % oli sellaisia perheitä, joissa oli vain kaksi aikuista, ei lapsia. Ei tietenkään ole sanottua, ettei lapsia vielä saattaisi tulla.

Etelä-Espooseen on kaavoitettu tai ainakin suunniteltu erittäin paljon uutta asutusta ennen kaikkea metron takia. Metro ei varmaan koskaan ole kannattava, mutta ainakin tarvitaan vähemmän kaupungin rahaa metron pyörittämiseen, jos matkustajia on paljon. Varmaan ihmiset myös haluavat muuttaa hyvien kulkuyhteyksien päähän. Tosin kaupungi väestöennusteessa voimakkaimmin kasvaa Suur-Leppävaara, joka saa tyytyä tavalliseen maanpäälliseen raideyhteyteen.

Tässä kirjoituksessani on runsaasti numeroita ja varsin sekavassa järjestyksessä. On minulla kuitenkin taka-ajatus: Nykyisillä Etelä-Espoon asuntojen hinnoilla voi olla vaikea löytää maksukykyisiä lapsiperheitä ostamaan kalliita asuntoja. Pikemminkin voi käydä niin, että iäkkäämmät pariskunnat myyvät omakotitalonsa muualla Espoossa ja muuttavat kerrostaloon Tapiolaan tai Olarin palveluiden äärelle.

Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että Tapiolan koulut pullistelevat lapsia, mutta kannattaisiko miettiä, onko suuntaus tulevaisuudessa sama. Mistä saataisiin lapsiperheille edullisempia asuntoja muualtakin kuin Suurpellon taloista? Espoon väestönlisäyksestä on varsin suuri osa maahanmuuttoa. Jakautuuko se tasaisesti Espoon eri osiin?  Mitä lapsiperheet jatkossa arvostavat?

Jos koiran rukous tulisi kuulluksi, taivaasta sataisi luita

Vaalit ovat ohi. Espoo on saanut uuden valtuuston. Valitut ovat varmaan innolla käymässä yhteisiä asioita hoitamaan. Kunnassa yhteys päätösten ja ja niiden vaikutusten välillä onkin usein yksinkertainen ja helppo nähdä.

Aloin kirjoittaa tätä blogia pari kuukautta sitten kertoakseni mahdollisille äänestäjille, mitä asioita pidän tärkeänä ja millainen ihminen olen. En tullut valituksi, mutta sain mielestäni uskomattoman paljon ääniä, 159.

En aio lopettaa kirjoittamista nyt, kun äänet on laskettu ja arki alkaa. Onhan minulla vieläkin silmät ja korvat ja voin edelleen seurata kotikaupunkini tapahtumia ja päätöksentekoa. Sen tiedän, että joillakin valituilla ja joillakin ryhmilläkin tulee olemaan paljon puuhaa lupauksiensa täyttämisessä.
Meidän espoolaisten puolesta täytyy toivoa, ettei kaupunkikonsernin rahankäyttö johda kaupunkia talousvaikeuksiin.

Lämmin kiitos kaikille minua äänestäneille. Suosittelen ehdokkuutta jokaiselle kiinnostuneelle. Hauskoja hetkiä, uusia tuttavuuksia ja kiinnostavia keskusteluja. Niin, ja uusi harrastus: blogikirjoittelu. Aihepiirit voivat kyllä jatkossa laajentua kunta-asioiden ohi.

Katso kauas, jotta näet lähelle

Ei ole samantekevää, miltä lähiympäristömme näyttää, kuulostaa ja tuoksuu.
Poistumme kotoa aamuisin ja vaikka bussipysäkki tai  parkkipaikka olisi oven edessä, ehdimme kuitenkin aistia aamun ääniä ja tuoksuja. Näin huhtikuussa puissa suorastaan karjutaan elämän ihanuutta.

Minulle luontokokemukset ovatkin parhaita silloin, kun ne yllättävät keskellä arkea.
En tarkoita sitä, etteikö luontoa pitäisi suojella myös suuressa mittakaavassa ja koskemattomana, mutta miksi emme pitäisi huolta myös siitä, että saamme nauttia luontoarvoista joka päivä.
Pienet lapset ulkoilevat lähiympäristössä, vanhukset eivät useinkaan jaksa vaeltaa kilometritolkulla pitkospuita, kiireen keskellä ei ole mahdollista lähteä erikseen nauttimaan luonnosta. Säilytetään siis luontoa myös arjessamme.

Voi olla vaikea uskoa, mutta monen pikkukoululaisen on vaikea erottaa kuusta ja mäntyä, tai puolukkaa ja mustikkaa. Kasvattajien kotona ja koulussa on helppo ohjata lapsia luontokokemusten äärelle, jos ne löytyvät kodin tai koulun takapihalta. Pidetään siis huolta, että täydennysrakentamista suunniteltaessa kotiseutuamme ei rakenneta tupaten täyteen.