Lähetin oheisena olevan mielipidekirjoituksen Länsiväylä-lehteen. Toivotaan, että pääsee printtilehteen ja saa aikaan keskustelua.
Espoossa on viimeiset vuodet ja
varsinkin tänä talvena käyty aktiivista keskustelua koulujen ja
päiväkotien kunnosta ja varsinkin niiden sisäilmasta. Ja syystä.
Lukemattomat kaupungin tilat ovat paljastuneet huonokuntoisiksi ja
monet myös käyttäjilleen sopimattomiksi.
Entisenä opettajana haluaisin
kuitenkin muistuttaa, että koulu ei ole rakennus vaan ennen kaikkea
oppimisyhteisö. Koulun perustehtävä on antaa oppilaille
myöhemmässä elämässä ja opinnoissa tarvittavat tiedot ja
taidot, ja yhteiskunnan kannalta koulun tehtävä on tietenkin
kasvattaa aktiivisia yhteiskunnan jäseniä.
Koulu ei voi toteuttaa
perustehtäväänsä, jos henkilöstö on uupunutta ja kokee
tehtävänsä likimain mahdottomaksi. Espoossa lapsia tulee
vuosittain aiempaa enemmän. Kouluihin tulee myös runsaasti lapsia,
joiden valmiudet suomalaiseen peruskouluun eivät valmistavasta
opetuksesta huolimatta ole riittävät. Varsinkin esikoulussa ja
luokilla 1-6 on edelleen erittäin suuria ryhmiä, joissa
lastentarhan- ja luokanopettajat todella joutuvat venymään
toteuttaakseen opetussuunnitelman jaloja periaatteita. Samaan aikaan
kaupunki on valtuustokauden tavoitteessaan määritellut koulutoimen
tavoitteiksi, että Espoossa oppimistulokset ovat parhaat koko
Suomessa.
Kouluissa on edelleen reilusti yli 20
oppilaan alkuopetus- ja esiopetusrymiä ja alakoulujen luokilla 3-6
jopa yli 30 oppilasta. Kun samalla pyritään tarjoamaan yhä enemmän
erityistä tukea tarvitsevien lasten opetusta lähikoulussa, tilanne
muuttuu ajoittain todella vaikeaksi.
Kysymys on pitkälti rahasta. Jokainen
opettaja ja avustaja maksaa. Espoon kaupunki on edellisellä
valtuustokaudella päättänyt, että opetustuntien määrään ei
lasketa. Tällä valtuustokaudella on kuitenkin päästävä siihen,
että ryhmiä pienennetään ja lisääntyvä oppilasmäärä näkyy
myös opetukseen käytettävässä tuntimäärässä.
Tämä vanhan opettajan saarna päättyy
hurskaaseen toivomukseen Espoon päättäjille:
Nyt täytyy osata erottaa koulujen ja
varhaiskasvatuksen tilakysymykset koulujen muusta taloudesta.
Toimitilat kuntoon järkevästi ja
samalla satsauksia koulun varsinaiseen tehtävään.
