keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

Polje, polje, kyllä ketjua riittää



Pyöräily on minusta tosi mukavaa. Olen sunnuntaipyöräilijä ja minulla ei yleensä ole kiire minnekään. Tientukoksi minua varmaan moni sanoisi. Siinä polkiessa on ollut aikaa katsella liikennejärjestelyjä ja varsinkin kevyen liikenteen väyliä.

Espoo on rakentanut satoja kilometrejä kevyen liikenteen väyliä. On pitkiä reittejä, kuten rantaraitti tai rataviertä seuraileva pyörätie Leppävaaran kautta kohti Pasilaa. Solvallaan valmistui pyörätie, jonka ylämäet huomaa sähköpyörälläkin.  Eikä siinä kaikki, esimerkiksi asuma-alueiden katujen reunoillekin on rakennettu pyöräteitä ja jalkakäytäviä.

Hyvä näin. Välillä tosin rakentamisen perinpohjaisuus on ollut asukkaillekin yllätys. Esimerkkinä vaikkapa Lähderannan uuden kauppakeskittymän katujärjestelyt, joita taidettiin tehdä pari vuotta. Liikenneympyrät ja -valot ovat kyllä tarpeelliset liikenteen lisäännyttyä kohti Kehä kakkosta.

Karakallioon suunnitellaan mittavaa täydennysrakentamista eikä Viherlaaksokaan taida jäädä entiselleen. Siihen liittyykin yksi mieleeni juolahtanut huoli. Ei riitä, että asukkailla on turvalliset reitit alueiden valmistuttua vaan liikkumisen tulee olla turvallista myös rakentamisen aikana. Varsinkin silloin, kun rakennetaan olemassa olevan asutuksen keskelle, pitää muistaa, minne suuntaan esim. lapset liikkuvat matkallaan kouluihin.

Lopuksi: mitä se on, kun ensin kesäisenä sunnuntaiaamuna sähköpyöräilee Pitkäjärven ympäri, käy sitten lötköpötkön kanssa Lippajärvessä uimassa ja vielä illalla hiippailee sauvakävelylle.

Vastaus: Kesälomalaisen triathlon.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti