keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Joka istuttaa puun, rakastaa muita kuin itseään.




Tämän kirjoituksen otsikko on englantilainen sananlasku ja löysin sen tietenkin internetin syövereistä. Siinä oli mielestäni tosi hieno ajatus. Puun istuttaja ei hyödy teostaan heti, vaan mahdollisesti vasta seuraavat sukupolvet pääsevät istumaan puun varjoon tai vaikkapa syömään puun hedelmiä. Puun istuttaja tekee työtä tulevaisuudelle. Englantilaiset ovat vuosisatojen aikana hävittäneet metsänsä, mutta upeita yksittäisiä puita on kyllä joka kylässä.

Meillä Suomessa on puita ja metsiä. Jos lähtee ajamaan vaikka viitostietä pohjoiseen, näkee varmasti kyllikseen suomalaista metsää. Eikä me täällä Espoossakaan jouduta olemaan ilman metsiä. Ajatellaan vaikka Espoon Keskuspuistoa, tai Nuuksiota tai pienemmässä mittakaavassa vaikka Karakallion lehtokorpea. Hieno on myös Lippajärven rannalla oleva suojeltu tammimetsä.
Espoolaiset pääsevät julkisillakin metsään helposti vaikka viikonloppuna.

Espooseen suunnitellaan paljon uusia asuntoja seuraavina vuosina ja vuosikymmeninä. Nyt pitäisi olla malttia suunnitella ja kaavoittaa pitäen mielessä luontoarvot ja ihmisten - sekä nykyisten että tulevien asukkaisen - viihtyminen. Asuma-alueiden rakentaminen ei nimittäin tarkoita vain asuinrakennuksia vaan myös teitä, kouluja, päiväkoteja, palveluja. Ihan sama koskee nykyisten asuma-alueiden täydennysrakentamista. Kunta on kaavoituksella paljon vartijana.

Minulle ja varmasti aika monelle muullekin oman lähiympäristön luonto on tärkeää. Tämä lähiluonto ei ole aina niin hohdokasta. Se voi olla ojanpenkalle nousevat ensimmäiset leskenlehdet tai talon nurkalla kasvava koivu, josta kuuluva huhtikuinen konsertti herättää auringonnousun aikaan.

Eikö olisi hienoa, jos voisimme rakentaa niin, että jokaisen päiväkodin, koulun tai vanhusten palveluntalon ympäristössä olisi edes vaatimaton mahdollisuus jokapäiväisiin arjen luontokokemuksiin.

Tänä vuonna on muuten mahdollisuus osallistua satavuotiaan Suomen juhlintaan istuttamalla puu.
Siinäkin kampanjassa on ajatus tulevaisuudesta, Suomen seuraavista vuosikymmenistä.

Missähän Espoossa on vuonna 1967 istutettu juhlakuusi? Vai onko niitä monta?




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti